Vanillan tarina

Kaikki alkoi Helsingissä, kun suunnittelimme yhdessä tulevaisuutta mitä haluamme tehdä elämällemme. Oma biologinen lapsi oli vielä pieni ja päätimme ryhtyä tukihenkilöiksi yksinhuoltajaäidille, jolla kaksi lasta. Perhekodin isä itse ollut sijoitettuna omille isovanhemmilleen kolmevuotiaasta saakka ja halusi auttaa näin muita. Kävimme työväenopistolla sijaisvanhempien kurssin.

Helsingissä nuorisotalon johtajana perhekodin äiti näki, kuinka nuoret tarvitsivat aikuista, edes sitä yhtä, johon pystyi luottamaan ja jolle pystyi kertomaan vaikeistakin asioistaan. Perhekodin äiti tuli raskaaksi ja pian vielä kolmannenkin kerran. Perhekodin isä työskenteli nuoriso-ohjaajana erityisnuorten kanssa Helsingissä. Nuorisotalolla työskentely oli iltapainoitteista ja mietimme, kuinka voisimme olla läsnä enempi omille lapsille ja auttaa samalla muita lapsia ja nuoria. Silloin Kirkkonummen kunta haki perhekodin vanhempia ja meidät valittiin tähän työhön. Perhekodin isä sai käydä muualla töissä ja työskenteli televisio puolella esim. Salatut elämät-sarjassa eli Salkkareissa hoitaen valomiehen hommia yms. Näin saimme omat lapset hoitaa kotona ja kaupan päälle tuli vielä viisi muuta lasta ja nuorta. Muutimme maalle työsuhdeomakotitaloon ja otimme kissanpoikasiakin, joista vanhin kissamme edelleen hengissä ja täytti jo 17v. Ja äiti sai olla pullantuoksuinen kotiäiti ja aina läsnä kaikille!

Olimme Kirkkonummen kunnan perhekoti vanhempina lähes viisi vuotta, ennenkuin perustimme Perhekoti Vanillan silloisen perhetukikeskuksen johtajan kannustamana.

Löysimme vuoden etsimisen jälkeen Loimaalta omakotitalon, jossa kylläkin remontoimista meidän maun mukaiseksi riitti. Vuonna 1951 Loimaan Nahka Oy:n Paruuna oli itselleen rakentanut tämän täyskivitalon asuin- ja edustuskäyttöönsä ja paikkaa kutsuttiin Eevalinnaksi vaimonsa mukaan. Emme tietenkään voinut tätä nimeä paikasta enää käyttää ja aloimme miettimään perhekodillemme nimeä, kun kaikkia paperitöitä teimme lähes puolivuotta ennenkuin pääsimme aloittamaan toimintamme täällä. Mietittiin eri tuoksujen merkitystä ja käyttöä, koska perhekodin äiti rakastaa tuoksuja ja kukista persoonallisia kukkia, kuten orkideoita, joita muuten edelleen löytyy keittiön ikkunalaudoilta. Juuri silloin Valio julkaisi Vanilla-jugurtin ja yhden litran jogurttipurkissa oli teksti Vanillasta, jossa kehuttiin, "kuinka ainutlaatuinen ja herkullisen viettelevä maku siinä on". "Vanilla on pehmeä, sopivasti makea ja suloisen houkutteleva tuoksuva mauste ja se on peräisin Amerikan trooppisten metsien orkidealajikkeesta"! "On sanottu, että jos vanilja olisi tunnelma, se olisi rakkaus, elämän pienet ilot ja lempeät muistot". Ja silloin se oli selvä, meidän perhekodista tuli Vanilla :)

Nyt omat biolapsemme jo ovat täysi-ikäisiä ja omillaan asuvia, yksi lähes jopa toisella puolella maapalloa oman perheensä kanssa!

Meidän kautta on kulkenut monta lasta ja nuorta ja heillä jokaisella on ollut omat tarinansa ja välillä me olemme niissä iloisesti mukana ja välillä myös surullisesti, sillä kuten perhekodin isä aina lohduttaa äitiä, ettemme vain aina voi pelastaa kaikkia, vaikka kuinka tahtoa olisi...

Kuten Walt Disney sanoi: "Kaikista unelmistamme voi tulla totta, jos meillä on vain rohkeutta tavoitella niitä"

Paljon olemme saaneet tehtyä, paljon on vielä tekemättä ja koskaan emme ole valmiita!